Ongelmapelaaminen: Yksi näkökulma pokerin ja muiden uhkapelien eroista

Pokerin vaaroista ja uhkakuvista on pulistu jo pitkään Suomessa. Tasaisin väliajoin pokerinpelaajia kohti isketään raflaavin otsikoin ja vääristellyin totuuksin. Pelistä tietämättömät saadaan uskomaan että peli on puhdasta pahaa joka tuottaa ongelmia valtiolle ja veronmaksajille.


Tämä artikkeli on kertomus yhden miehen kokemuksista nettipokerin ja muiden pelien välillä. Tämä ei ole yleinen totuus, tämä on yhden miehen kokemuksista koostuva kertomus. Tämä on minun tarinani.


18-vuotta täytettyään moni nuori haluaa kokeille iän mukana tuomia etuja. Päivän maailmassa yksi näistä on usein uhkapelit, alkoholin ja muiden virvokkeiden rinnalla. Uskon että moni kokee näiden kokeilemista vähintäänkin puolipakolliseksi. Asia joka on kielletty 18-vuoden ajan on oltava jotenkin merkityksellinen.


Uhkapelien osalta ensimmäiseksi Suomessa tulee mieleen monopoliyhtiöiden pyörittävät pelit. Omalla kohdallani ensimmäiseksi kokeilun kohteeksi pääsi Veikkauksen tarjoamat pelit. Voittava pelaaminen on toki urheiluvedonlyönnissä mahdollista, mutta hyvin vaikeaa. Lisäksi monille voi olla vaikea ymmärtää mikä on oltava voittavan vedonlyönnin pohjana, ylikertoimet.


Innostuin pitkävedosta, tulosvedosta ja monarista kohtuullisen tiukkaan. Veikkauksen nettipalvelun läpi laitettavat vedot oli todella helppo saada menemään. Sololla rahaa tilille ja sitten vaan hirmu kertoimia rakentamaan. Rahaa tuli, rahaa meni.


Tunne jonka saa pelatessaan pitkävetoa ynnä muita on todella erillainen kuin pokeria pelatessa. Päässä pyörii koko ajan ajatus että tappiot voi korvata pienellä tuplauksella seuraavassa vedossa. Jokaisen hävityn vedon voi korvata uudella, viime tappion paikkaavalla vedolla.


Itselläni pelaaminen ei koskaan edennyt ongelmaksi. Rahat eivät päässeet loppumaan enkä joutunut ahdinkoon. Myöhemmin olen kuitenkin ymmärtänyt miksi siitä ei ongelmaa tullut. Vastaus mahtuu yhteen sanaan. Pokeri.


Kokeiltuani eri bookkereita ympäri verkkoa laskeuduin Expektin palveluun. Siellä törmäsin ensi kerran nettipokeriin kuin vahingossa. Siirsin tilille noin $30 dollaria ja katsoin mistä oli kyse. Tunne siitä että tappiot voisi korvata tuplaamalla panokset tai jotain vastaavaa oli kateissa, poissa.


En ollut pokerissa mikään ihmelapsi. Alussa strategiani oli se etten ikinä nouse pöydästä jos en ole voitolla. Alussahan se jopa toimi, mutta nopeasti rupesi tulemaan myös sessioita jossa mentiin alamäkeä. Ymmärsin kuitenkin ettei tässä ole kyse tuurista. Rupesin janoamaan lisää tietoa pelistä. Google auttoi uskomattomalla määrällä tietoa.


Tärkeää tässä on se että koin pokerin täysin erillaiseksi peliksi kuin uhkapelit heti alussa. Edes aloittelijan silmin pelissä ei ollut kyse tuurista ja tuplaamisesta. Kyse oli hienostuneesta pelistä jossa taitavat voittavat. Ymmärsin että pärjäämisen takia on tehtävä töitä, ei nostettava panoksia.
Minulle pokeri oli alusta alkaen jotain aivan muuta. Se ei ollut rahareikä. Se oli peli jossa häviäisin rahani vain tyhmyydellä. Peli jossa en voi korvata voittojani uhkarohkeilla panosten nostamisilla. Peli jossa minun oli kehitettävä itseäni pärjätäkseni.


Tämä ei varmasti toimi samalla tavalla kaikkien kohdalla. Näin minä kuitenkin koin asian ja kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja mielipiteitä.