Pienet betsit tarjoavat huippukertoimet

Oikea panostuskoon valinta on erittäin tärkeää menestyvälle pokeripelaajalle. Edellisessä jutussa käsittelin ylilyöntiä, jolla pakotetaan vastustaja kippaamaan. Tällä kertaa kerron hieman päinvastaisesta tilanteesta: liian pienestä lyönnistä.

Päinvastoin kuin ylilyönti, jää pienen betsin hyödyt jäävät todella marginaalisiksi. Varsinkin aloittelevilla pelaajilla on tapana panostaa vähemmän kuin tilanne vaatii, jotta he saisivat varman maksun lyönnilleen. Useimmiten strategia toimiikin, sillä esimerkiksi vetokädet missaavat useammin kuin osuvat. Kääntöpuolena taktiikassa on se, että sillä voitetaan pieniä potteja, mutta hävitään isoja varsinkin silloin kun stäkit ovat syvät.

Esimerkkinä liian pienestä lyönnistä toimikoon käsi, jonka pelasin Party Pokerin Texas Hold 'em NL 100 pöydässä. Kyseessä oli short-handed-pöytä, jossa oli 50c ja 1 dollarin blindit. Limppasin pottiin A 9 kädellä keskipositiosta, ja perässäni cutoff sekä pieni blind maksoivat. Isolta blindiltä pelaaja korotti neljään dollariin ja tässä kohtaa minun piti maksaa kolme dollaria lisää seitsemän dollarin pottiin. Maksoin, sillä uskoin voivani voittaa mukavan potin, koska heikosta positiosta kyseinen vastustaja korottaisi yleensä vahvan ässäkäden tai ison taskuparin. Loputkin pelaajat maksoivat korotuksen, joten potissa oli 16 dollaria rahaa ennen floppia.

Floppi oli J 8 4 , joten se antoi minulle värivedon. Yllättäen pieni blind ja alkuperäinen korottaja sököttivät minulle, ja päätin panostaa 10 dollaria. Muut kippasivat kätensä paitsi iso blind, joka check-reissasi 25 dollariin. Tässä vaiheessa uskoin vastustajalla olevan joko jätkäsetin tai yliparin. Korotuksen jälkeen vastustajalle jäi stäkkiinsä 20 dollaria, ja uskoin vetoni osuessa saavani loputkin rahat pottiin.

Panostaessaan vain 25 dollaria minun piti maksaa 15 lisää 56 dollarin pottiin. Lyhyellä matematiikalla laskettuna minun oli voitettava likimäärin 27 prosentin todennäköisyydellä. Maksukertoimet eivät oikeuttaneet maksuun, mikäli minun olisi täytynyt osua turnilla, sillä todennäköisyys värin valmistumiseen oli 9/47 eli noin 19 prosenttia. Otin kuitenkin huomioon sen, että saan loput rahat varmasti pottiin, jos vetoni osuu. Lisäksi uskoin, että ässän tullessa pöytään, minulla on hyvät mahdollisuudet voittoon. Näistä syistä päätin maksaa.

Turnilla pöytään tuli Q ja vastustaja löi loput 20 dollaria keskelle. Nyt minulla oli värivedon ohella suoraveto ja ylikortti. Yhteensä nämä takasivat minulle 15 korttia, jotka parantavat kättäni. Mikäli nämä kaikki kortit takasivat minulle voittokäden, mahdollisuuteni olivat noin 32 prosenttia voittoon. Koska potissa oli jo 96 dollaria, 20 dollarin maksaminen oli helppo päätös. Lopulta river toi tullessaan T :n, joka antoi minulle suoran ja vastustaja heitti kurkoparinsa takaisin pakkaan.

Mielestäni vastustaja teki ison vihreen flopilla. Check-reissaaminen yhdellä parilla oli suuri virhe, sillä pelkkä lyönti olisi riittänyt. Toki sökö-korotus olisi monesti toiminut tässä paikassa, mutta betsi oli nyt auttamatta liian pieni. Jos vastustajani olisi korottanut 20 dollarin sijasta esimerkiksi 35 dollariin, kertoimeni olisivat olleet paljon huonommat. Vaikka olisin laskenut, että kaikki rahat menevät joka tapauksessa pottiin, en olisi voinut maksaa, sillä pitkässä juoksussa olisin hävinnyt tällaisilla päätöksillä rahaa.

Voittava pokeri perustuu nimenomaan siihen, että vastustajasi tekevät virheitä. Jos panostat liian vähän, pakotat vastustajasi tekemään oikeita päätöksiä. Tarjoat vetokäsille juuri oikeita kertoimet ja annat keskivahvojen hanskojen mennä sinusta ohi. Vältä siis ongelmalliset tilanteet ja mieti aina panostaessasi, miten hyviä tai huonoja kertoimia tarjoat.

- Joel "Kanis" Kanerva