Uus blogi ja uus nousu

Jo vähän aikaa on ollu mielessä oman blogin aloittaminen, lähinnä paskanjauhannan ilosta, mutta varmasti auttaa myös peleihin oman pelin puiminen. Mitään kovin suuria riemun hetkiä on turha tän blogin parissa odottaa.

Pokeria, lähinnä no-limit texas holdemia, on tullut pelattua vaihtelevalla aktiivisuudella ja menestyksellä viime vuoden alkupuolelta lähtien. Syksystä alkaen hyvinkin aktiivisesti. Tällä hetkellä saldo näyttää vähän plussaa, mutta ilman bonuksia se ei varmaan olis edes break-even. Deponnut oon yhteensä noin 100 dollaria. Rolli on käyny parhaimmillaan jossain viidessäsadassa, mutta tasoihin nähden massiivisen tappioputken jälkeen rolli on tällä hetkellä vähän reilu $200. Nöyrästi grindaillaan NL10 ainakin jonkun aikaa vielä.

Tappioputkeen on monta eri syytä. Osa meni kokeillessa eri pelejä ja pelityylejä, osa ottaessa shottia rolliin nähden liian isoihin peleihin, suurin osa kuitenkin puhtaasti oman huonon pelin takia. Taitojen karttuessa sitä luuli voivansa out-playata vihut mistä tahansa positiosta ja millä tahansa kädellä. Innostuin pelaamaan shorttia (lähinnä 5-max) ja sen verran helppohan noita vihuja on lukea näillä tasoilla, että pääasiassa kaikki varastelut ja muut liikkeet onnistu täydellisesti. Tuntu, että olin sisäistänyt miten no-limittiä kuuluu pelata. Ongelma vaan oli siinä, että pelasin liikaa käsiä, paskoista positioista ja liian aggressiivisesti. Helposti saattoi mennä koko 10bb stäkki esim. c-bettiin, 2nd barreliin ja riverillä vielä 3rd barreliin, etupositiosta pelkällä ilmalla, vihun maksellessa loppuun asti. Voitollisista sessioista, joita kuitenkin oli suurin osa, jäi aina muutaman dollarin plussalle, mutta sitten kun hävittiin niin hävittiin käytännössä aina koko stäkki. Aika nopeesti kyllä tajusin mistä kiikasti ja rupesin pelaamaan paljon tiukemmin, erityisesti alkupositioista pelaamista karsin tosi rankasti. Silti jostain käsittämättömästä syystä tuli aina välillä hairahdettua ja kuopattua se bini edellä mainitulla tavalla, tai jollain ihan naurettavalla sankarimaksulla.

Pari päivää sitten vihdoin vaihdoin 10-max pöytiin ja samalla päätin päästä eroon noista järjen vastasista liikkeistä. Peli tuntuis tällä hetkellä luistavan kuin unelma, 7 biniä tullu nousua lyhyessä ajassa. Otantahan on naurettavan pieni, mutta kortti on käynyt ihan normaalisti, enkä mitään yksittäisiä isompia potteja oo voittanut. Tuntuu vaan, että pelaan parasta pokeriani tähän mennessä. Alkaishan se olla jo korkea aika päästä isommille tasoille. Peruspelin puolesta se olis onnistunut jo aikoja sitten, ilman ajoittaisia hairahduksia. Joku psykologinen juttu se vaan on, että tieten tahtoen tekee tyhmiä ratkasuja , eikä pysty pelaamaan kuten haluais. Vähän ku olis 24/7 lievä tiltti päällä.

Nyt vaan yritetään kasvattaa rollia pikkuhiljaa ja siirrytään seuraaville tasoille. Sen verran kokemusta on nl25 ja nl50 pelien tasosta, että uskon biittavani ne jopa helpommin kuin nl10. Johtuen siitä, että siellä hyvät pelaajat ei ole oikeastaan sen parempia kuin nl10:ssä, mutta kaikista huonoimpia pelaajia on vähemmän. Mä pelaan paljon paremmin semi-hyviä ja hyviä pelaajia (mikrolimit-standardeilla) vastaan kuin ihan huonoimpia. Mitään suoranaista tavoitetta saati aikarajaa rollin suhteen en aatellut asettaa, koska ne on kussu niin monta kertaa aiemminkin. Tavoite vois olla päästä pysyvästi pelaamaan nl50 tässä kevään aikana.

Ehkä oon turhan helposti innostunu pienestä upswingistä. Ehkä tuttu meno jatkuu taas huomenna ja seuraavassa blogikirjotuksessa itkenkin menneeni katki. Asia on kuitenkin niin, että tiedän osaavani pelata ja olevani reilusti näiden tasojen keskivertopelaajaa parempi. Jos vaan saan pelin pidettyä kasassa, niin pakkohan sitä tulosta on jumalauta alkaa syntyä pikkuhiljaa.