MIELIKUVIA

Käden hikoilee, niskat on kuoleman jäykät, sydämen lyönnit nousevat. Yrität tasoittaa hengitystäsi, ettei kukaan huomaisi jännitystäsi, mutta näytät ulospäin kuoleman väsynyyltä setlannin ponilta lämminveristen raveissa.
Kaikki mitä teet on jo ennalta tuomittu epäonnistumaan, jokainen liike epäonnistuu täysin, kaikki lukevat sinua, kuin keltaisia sivuja. Luovutat ja päätät työntää kaikki merkit keskelle seuraavassa jaossa, oli käsi mikä tahansa.
Saat käteesi pata kasin ja hertta nelosen, lyöt merkit keskelle määrätietoisesti. Yksi pelaaja maksaa lyöntisi, käännät kortit ja nouset pöydästä. Häpeät lyöntiä roskilla, tunnet itsesi kalaksi, joka ei pääse rannalta auringon paahteesta mereen, joka on vain muutaman metrin päässä, mutta silti liian kaukana.
Jakaja lyö flopin pöytään, lyöntisi maksaneen rasvaletin pepsodent hymy hyytyy ja katsot epätietoisena pöytään, jossa komeilee kaksi kasia ja kuningas. Otat lasistasi pitkän hörpyn ja istahdat takaisin pöytään, olet taas mukana vahvempana kuin koskaan. Itseluottamuksesi nousee pilviin, rentoudut, teet pelaamisesta taidetta, olet orkesteria vahvoin ottein johtava kapellimestari.

Taistelet kuin vihainen ampiainen potista pottiin, pöydästä pöytään, kunnes istut finaalipöydässä. Valot ja kamerat eivät häiritse sinua, tunnet itsesi elämää suuremmaksi ihmiseksi, ei vaan puoli Jumalaksi.
Teevee kommentaattorit ihmettelevät peliäsi, dominoit kaikkea ja siemailet rennosti drinkkisiä. Hetken rennosti korttia lätkittyäsi tuuletat voittoasi ja hymyilet kameroille maailman miehen elkein. Tämän hetken ja päivän muistat loppuelämäsi…kunnes heräät vaimosi kemeään pieraisuun ja katsot digitaalikellon punaisia numeroita 05:41, yhdeksäntoista minuutin päästä pitäisi nousta, katsoa vessan peilistä kalpeita kasvoja ja juoda kuppi kahvia.

Kävelet pihalle starttaa vanhan autosi, jonka startti vingahtaa ilkeästi, noh jos se vielä tämän talven menisi. Radiosta tulee aamushow, juontajat kertovat viikonlopun menoistaan ja heittävät vitsiä toisen toimittajan homomaisesta kampauksesta.
Saavut työpaikalle, puet rumat orjanvaatteesi päälle, menet kahvioon. Kukaan ei puhu mitään, kaikkia masentaa maanantai.
Mietit hetken, kävelet yläkerran toimistoon. Koputat pomosi oveen napakasti, ilmoitat pomollesi määrätietoisesti, että nyt se on loppu.

Menet kotiin, vaimo ihmettelee kakara kainalossa outoa kotiin tulo aikaa ja kyselee vointia. Et sano mitään, kävelet vaatekaapille ja pakkaat laukkusi. Soitat taksin ja pian seisot Helsinki-Vantaan lähtöselvityksessä visa ja mustat aurinkolasit taskussa.

Pitkän lennon jälkeen astut lentokoneesta ulos, asetat aurinkolasit silmille, sytytät tupakan. Hetken käveltyäsi kohti terminaalia vihainen lentokentän vaatteisiin pukeutunut nainen juoksee luoksesi ja huutaa, että sammuttakaa heti tupakka.
Katsot naista tyhjällä katsella ja hymyilet, et sammuta savuketta. Pian löydät itsesi housut nilkoissa terminaalin takahuoneesta ja selittelet huonolla englannilla, että olet oikeasti ammatti pokeripelaaja, et huumeita salakuljettava venäläinen mafioso.

Sinut käännytetään takaisin Suomeen. Rännän raiskaamaa Helsinki-Vantaa on karua katsottavaa, hyppäät taksiin ja ajat kotia. Oven avaa entinen pomosi, puristat nyrkkisi ja lyöt ex-pomoasi kaikella patoutuneellasi voimilla.
Ex-Pomosi kupsahtaa eteisen lattialle, räkäisy kasvoille kruunaa koko tyrmäyksen ja ojennat pikkutakkisi kauluksia.
Vaimosi huutaa kurkku suorana, että mitä vittua sä meinaat saatanan aasi? Pomos tuli kyselemään sun perään ja hakkaat sen meidän kodin eteiseen! Vittu sä oot niin….niin saatanan aasi!

Kuusi tuntia myöhemmin löydät itsesi sohvalta työttömänä ex-pokeriammattilaisena vaimo kainalossa, katsot teeveestä brittisarjaa, jossa elämäänsä kyllästänyt mies suunnittelee irtiottoa.
Kuiskaat hiljaa, ei kannata ja vaihdat kanavaa…

Juu kirjoitin aikani kuluksi, kun odottelen tässä turnauksen alkua….