Kuten missä tahansa pokerimuodossa, myös Omahassa pöytävalinta on erittäin tärkeää. Suosittelen, että aloitteleva pelaaja suuntaa katseensa täysiin 10 tai 9 pelaajan pöytiin, sillä niissä pärjää parhaiten peruspokerilla. Pelaamalla laatukäsiä hyvin ja useimmiten positiosta, pärjää alemmilla tasoilla mainiosti. Aina on tärkeää tietää, mitkä ovat kulloisetkin nutsit ja panostaa useimmiten kun sellaiset löytyvät itseltään. Kaverilistalle kannattaa merkitä heikot vastustajat, sillä he ovat ylivoimaisesti tuottavimpia vastustajia Pottiomahassa.
Kun pöytäkoko pienenee, koko ajan tärkeämmiksi tulee bluffit, semibluffit ja heikkojen pelaajien töniminen. Koska edellämainitut taidot vaativat kokemusta, on aloittavien Omaha-pelaajien syytä pysyä täydessä pöydässä. Kun taidot kuitenkin karttuvat, suosittelen shorthanded-pelin kokeilemista. Tämä johtuu siitä, että pöydissä istuu paljon heikkoja pelaajia, jotka laittavat rahaa pottiin huonoissa tilanteissa. Tärkeää pikkupöydässä on hyödyntää positiota ja esittää uskottavasti käsiä. Tällä tavoin heikoilla korteilla voi ryöstää potteja ja saada myöhemmin maksuja helpommin pelaajilta, joiden silmissä maine on heikko.
Heads-upina pelattaessa Pottiomaha on taas äärimmäisen psykologinen. Ideana on päästä vastustajan pään sisälle ja hyödyntää hänen pelinsä heikkouksia. Käsiä on esitettävä vielä enemmän kuin short-handed-pöydissä ja pöytätekstuurin perusteella on pääteltävä, millainen käsivalikoima vastustajalla voisi olla. Kaksinpelissä on syytä hyödyntää positiota mahdollisimman paljon: isolta blindiltä pyritään häviämään mahdollisimman vähän rahaa ja buttonilla pyritään kasvatamaan potit isoiksi. Short-handedin tavoin heads-upia on syytä kokeilla vasta, kun peruspelaaminen on haskassa.
