Tuntemattoman ihmisen elämä käsissäsi

kyllä se nappi sais kyytiä mun käsissä myös jos tosiaan takuu olis että se on tuntematon joka deletoidaan....

En painaisi, ties vaikka se olisi lapsi.
ja toisaalta en haluaisi määritellä ihmisen hintaa. sattuis vielä omaan nilkkaan joskus.. :frown:

En varmasti painaisi ja kyllä hirvittää että näin isolla prosentilla täällä on ihmiset nappia painamassa...
No mie oonki tällänen hipin retale.

En painaisi, juuri tämän syyn takia.

kyllä 1000 0000 euroasta tulisi painettua,löisin nyrkillä vielä sitä nappia,varmuuden vuoksi.

koska,jos minä en painaisi,niin seuraava painaa kuitenkin ja se voi osua minuun tai läheisiini!

Toi oli muuten hyvä perustelu painamiselle

Mikäs perustelu se nyt sitten oli? Ihan yhtä todennäköisesti se seuraava kaveri painaa siltikin sitä nappia, ja poistaa sinut (tai jonkun muun) maailmankartalta.

Napinpainelijat voi lähteä kokeilemaan asiaa käytännössä tuonne itänaapurin puolelle, tosin sillä erolla että siellä vedetään liipaisimesta eikä niinkän paineta napista. Liksa ei ehkä ole ihan millin/laaki, mutta nappia saat painella niin monta kertaa kun mieli tekee...

EDIT: Lisätään nyt sen verran vielä, että itse en vastannut mitään, koska en tosiaankaan osaa sanoa mitä tuossa tilanteessa tekisin.

Tottakai painaisin nappia.Omatunto ei kolkuttele yhtään.

Rahan ei pitäisi olla noin tärkeää.

Tämä on aika mielenkiintoinen kysymys. Kukapa ei ole haaveillut saavansa 1M Euroa ns taivaan lahjana? Toinen kysymys on tietenkin se mitä olisi sen miljoonan eteen valmis tekemään. Itse ainakin ajattelisin esim niin jos lapseni olisi sairastunut vakavasti ja leikkaus? maksaisi miljoonan , en todennäköisesti itsekkyydestäni kovin suuria tunnontuskia saisi ja nappulaa painaisin , vaikka seurauksena olisi uusi hiroshima jossain kaukana. Mutta jos tämä miljoona tulisikin vain ja ainostaan minulle itselleni omaksi hyväkseni jne en tiedä mitä tekisin. Todennäköisesti ahneuksissani nappulaa painaisin ja miettisin omantunnonkysymyksiä myöhemmin. Entäpä jos nappulaa painaessasi avautuisi videoruutu ja näkisit sinulle tuntemattoman kenkilön kasvot (aiheuttamasi)kuoleman hetkellä? Todennäköisesti ainakaan niitä kasvoja ei unohtaisi koskaan , jos kyseinen henkilö ei olisi todellinen psykopaatti. Itse ainakin aikoinaan sairaalassa työskennelleenä ja vainajia jääkaappiin laittaessa muistan miltä se kuoleman läsnäolo tuntui , ainakin aluksi . Kyllähän siihenkin sitten tottui , mutta eihän itsellä ollutkaan osaa eikä arpaa heidän menehtymiseensä.

En varmasti painaisi. Jos oon tähänkin asti selvinnyt ilman miljoonaa euroa niin miksen pärjäisi jatkossakin. En olisi valmis päättämään ihmiselämän loppumisesta. Ei raha niin tärkeää ole, tuskinpa tulisin yhtään onnellisemmaksi.

Kyllä mä jatkaisin köyhänä. Ohan ihmishenki liian kallis kuitenkin, eikä rahassa mitattavissa.

Painaisin. Oman edun tavoittelu on ainakin suomalaisessa kulttuurissa häpeä, mutta itse olen sitä mieltä että kerran sitä vaan eletään, niin miksei sitten elellä hyvin.

Ja jos olisi mahdollisuus painella namiskaa useasti, niin painelisin sitä sen verran kauan että olisi mahdollisuus oikeasti parantaa maailmaa. Asian näkisin niin että esim. 1000 tai jopa 100000 ihmistä voidaan mainiosti uhrata jotta 6 miljardin ihmisen asioita voidaan helpottaa ja parantaa.

Eiköhän tuota tulis painettua ,koska tiedän ,että joku muukin painaisi niin mistä tietää ,etten se olisi siinätapauksessa minä. Ok menee sekaavaks. Mutta juu kyllähän tuota nappia tulis "muutamaan" kertaan painettua

Helmi kysymys. Mutta rurha itselleensä on valehdella, kyllä
painettua tulisi. Varmaan vois perustella sillä et toivois
et se helpottais intian ylikansottumista.

En painainais. Ja luulen myös, Ettei täs tuu oikeet prosentisuhteet. Ne jotka EI
painas namiskaa luultavasti kattoo tän otsikon ja hymähtää..

Se on helppoa sanoa painavansa "nappia" jos ei ole ikinä joutunut tekemään valintaa oikeassa(aikuisten) elämässä,oli sitten kyseessä raha tai jokin tärkeämpi asia.Kokemuksesta voin sanoa: En paina.

Itse uskoisin, että se menisi niin, että painaisin kun kuulisin ekan kerran, sitten olisin rikas, mutta rupeasin miettimään, että todella tapoin jonkun ja se johtaisi masennukseen yms, josta taas ei tiedä mitä seuraisi :/

Itse en kyllä painaisi, toisaalta olisihan se hienoa olla rikas. :Banane17:

Se olis palkkamurha. En murhaisi rahasta. Inhoaisin itteäni, jos niin tekisin.

En painaisi. Se ei olisi oikein, eikä sillä ole merkitystä mikä olisi "potin" koko tai että painaisiko joku muu nappulaa vai ei. Itseni tuntien tiedän etten voisi elää asian kanssa. Omatunto huutaisi varmaan koko loppuelämän. Vaikken miljoonaa ole koskaan omistanutkaan, niin mulle aito onnellisuus on syntynyt aivan muista asioista kuin rahasta. Hyvänolon tunne, joka on syntynyt kovan työn tuloksista tai epäitsekkäistä teoista tuntuu itsestä aina lopulta parhaimmalta, vaikkei se välttämättä sillä hetkellä ole se helpoin tie.

Hmm, joskus on tullut mieleen että voisi tehdä palkkamurhaajan hommia:

1) Olen kyllästynyt minulle ei-mitään tarjoavaan Suomen tehokkaaseen koulutusjärjestelmään.

2) Olen parantumattomasti sairas, en kuitenkaan vakavasti. Lisäksi olen depressiivinen ja perfektionisti; ei se maailman paras yhdistelmä.

3) Joidenkin ihmisten vain kuuluu kuolla.

Mut kyllä ainakin tällä hetkellä ne huonot puolet hakkaa hyvät puolet 6-1.

Onpa teillä pojilla pulmat... Jos ajatellaan, että sitä nappia voisi painaa vain sen yhden kerran ja seuraavana päivänä kuolisi joku naapuritalon penska, jota ei ole koskaan nähnyt, mutta kuolemasta kuulisi kuitenkin, jäätyään auton alle, niin ehkä sitä miettisi, että tapoinko juuri tuon lapsen. Kyllähän se jäisi mieltä painamaan, vaikka sitä ei tässä koneella näpyttäessä vielä osaakaan arvioida. Ihmiselämää, myös toisten ihmisten, ei vain oman ja läheisten, tulisi arvostaa ja viimeisenä pitäisi mieleen tulla toisen kuolemalla rahastus. Itse en tappaisi kuin itsepuolustukseksi ja silloinkin kantaisin tietoa toisen tappamisesta sydämessäni loppuelämäni. Sinä olet jollekin toisella puolella maailmaa ihan yhtä tuntematon kuin hän sinulle. Kuka sitä nappia painaa ja kenen pään menoksi? Onko teiltä, jotka olette nin hanakasti muita teloittamassa kuollut läheisiä, ystäviä tai tuttuja? Ei vain nukkunut pois vaan raa'asti murhattu? Sellaisen kokeminen on perheelle, sukulaisille ja ystäville iso paukku. Yksi kuolee, moni kärsii.

Tuskinpa saisin sen jälkeen nukuttua yöni kunnolla.
Parempi elää hyvällä omatunnolla ja hankkia nuo rahat jollain muulla tavoin

Monta läheistä elämän aikana jo menettäneenä ei tuntuis missään, jos joku minulle täysin vieras kuolisi ja minä saisin rahaa. Juuri viikonloppuna oli uutisissa, että itsemurhapommittaja tappoi kymmeniä Bagdadissa, en tuntenut sääliä tai surua. Maailmassa meneillään olevissa sodissa kuolee jatkuvasti tuhansia ihmisiä, eikä uutiset heistä saa edes aikaa sitä, että keskeyttäisin edes lehden lukemista, jos uutinen tulee taustalla. Ei vaan hetkauta, miksi hetkauttaisi jonkun napin painaminen, josta suora seuraus itselle on miljoona riihikuivaa. En edes ajattelisi asiaa, että tuon rahan saaminen tappoi jonkun. Mitä sitten jos se kerran ei ole läheinen... Olenko kylmä ja sydämmetön..?? Ehkä....

No mitäs sitä painamaan kun kerta pokeria pelataan...:tongue:
No joo mut en painais. Enpä rupea tappamaan ketään sen takia, että saisin uuden hienon auton, television ja talon. Ja luulen että todellisuudessa monet täälllä, jotka ovat sanoneet että painaisivat niin eivät sitten oikeasti painaisi. Eastwoodin leffa Armoton oikeastaan sivuaa tätä aihetta. Hän lähtee tappamaan kahta prostituoidun silvonnutta miestä 5000(?) dollarista. Näilllä rahoilla hän saisi lapsillensa paremman elämän. Pitää muistaa että reilu satavuotta sitten tuo 5000 oli pieni omaisuus. Kuka nähnyt leffan?
Jos tapan niin se on itsepuolustusta ja kun kerta itsepuolustusta harrastan niin toivottavasti pystyn myös olemaan tappamatta.
Niille sitten jotka ampuisi toisen miljoonasta, niin uskotteko parantavanne muiden kuin itsenne asioita?
No tulipas tekstiä. Pää hajoaa tässä ajattelussa...

Nyt kyllä täytyy sen verran puolustaa omaa kantaa, että varmasti painaisin. En sitten tiedä minkälaisissa omantunnon tuskissa joutuisin kärsimään, mutta painaisin kyllä.

Kyllä, painaisin, mikäli;

Kukaan ei saisi tietää rahojeni alkuperää
En näkisi henkilöä/hänen kuolemaa mitenkään.

En syy löytyykin tuosta alta

Sanotaan että en painaisi, koska jos en olisi ainoa joka sitä nappia voi painaa, niin tod.näk saisin miljoonan VAIN hetkeksi sillä joku painaisi kans sitä nappia-> kuolisin ja miljoona vaihtaisi omistajaa

Jos olisin ainut jolla se nappi olisi käytössä niin painaisin. En näkisi kuolemaa, tuntisi sitä henkilöä. En tiiä miks näin, mutta näin se on.

Jossain vaiheessa sitä alkais jo puolituttuja lakoomaan :biggrin: