Fobiat

Onko kellään kammoja. Hävettää sanoa ettää olen raksamies mutta silti on korkeanpaikankammo. Onneksi pomo ymmärtää eikä laita minua kovin ylös. Se on pelkästään pään heikkoutta. Jos olen 2 metrin korkeudessa 0.5 metrin tasanteella ja alla on piikkejä niin pysyisin tietenkin tasanteella mutta 15 metrin korkeudella tippuisin. Löytyykö samantapaisia esimerkkejä?

itsellä oli aikanaan,sitten menin tyttökaverin isän rakennusfirmaan duuniin
maalarina maalasin taloja ja pieni firma ( 4 mieheen rakennettiin omakotitaloja)

2 kerroksisia taloja maalasin ,saatana, 4 metrin korkeudessa kahdella kakkosnelosella seisten,välissä rakoa,mukana 20 litran maalipönttö,tela ja pensseli,toisella kädellä maalasin toista pidin seinää vasten,totuin muutamassa kuussa!

sen jälkeen olen pystynyt seikkailemaan ties kuinka korkealla noin 25 senttisellä,6-7cm paksulla ja 3-4 metriä pitkällä lankulla joka on vain päistään tasanteilla ja kuten moni varmaan tietää miten tuo notkuu 90 kilosen kaverin alla jolla on 15-20 kilonen pönttö mukana ja maalaa toisella kädellä varrellisella telalla...joskus kyllä hirvitti!

meni ne vanhemmat veijarit siellä moottorisaha käynnissä kädessä....



Urakkapalkka teettää...

Mulla on armoton badbeat kammo...

Mä pelkään hämähäkkejä ja ohivetoja!

Itsellä kanssa aivan karmea korkeanpaikankammo, eikä hävetä yhtään myöntää se . Yksikerroksisen talon kattopeltien irroittelu onnistui viime kesänä, mutta sen korkeammalle katolle ei varmaan minua saa kirveelläkään.

Melko huvittava tapaus sattui joskus nuorempana, kun kiipesin kaverin kanssa vanhaan puiseen mäkihyppytorniin. Ylöspäinmeno oli ihan ok, kun ei vilkuillu kuinka korkealla sitä on. Ylhäällä sitten istuin niin keskellä tasannetta kuin voin eikä tullut kyllä maisemia katseltua. Takaisin tulo sitten silmät kiinni kaiteessa roikkuen.

On tuolle yrittänyt vähän antaa siedätyshoitoa, mutta melko varma olen ettei musta tule rakennusmiestä pilvenpiirtäjätyömaalle.

Itseltähän taitaa myös löytyä tuota korkeanpaikankammoa. Nykyään tulee niin harvoin korkeissa paikoissa poikettua, ettei ole tuoreita kokemuksia kuitenkaan. Muistan kun muutama vuosi sitten kiivettiin kaverin kanssa heidän kerrostalon katolle (ikkunasta pääsi helposti parin tasanteen kautta kiipeämällä) heittelemään ihmisiä kananmunilla ja perunoilla. Talo oli noin 4-8 kerroksinen, ja kyllä meni vaikeaksi kun oli sinne mennyt. Polvet tutisten sitten sen pidempään viihtymättä sieltä pois hädissään tuli.

Hiljalleen on alkanut kehittyä myös bad beat-fobiaa, ja neitimäisesti en ole halukas tekemään tuttavuutta erilaisten ötököiden, jyrsijöiden yms. kanssa.

4-8 kerroksinen? jokait sen nyt huomaa,sehän on valtava korkeusero ;)
ettet ollut melko kännissä...? ;)

mulla on se etten kännissä pelkää korkeita paikkoja,mutta selvinpäin esim. setsemännen kerroksen parvekkeella ei voi tupakalla nojata kaiteeseen ja katsella yli,ei hitossa!! alkaa pyörimään päässä.

lol

Itselläni ei ole sen suurempia fobioita. Huomasin kylläkin tässä yks päivä intissä kun päällä oli Suojapuku + Raivauspuku + kaasunaamari noin tunnin verran, että ahtaan paikan kammo voi olla todella ällö. Jo siinä kun tiesi että siinä kestää hetki päästä asusteista pois, teki pahaa. Joutui todella keskittymään siihen ettei ajatellut sitä, eikä sitä kuinka kuuma asussa on. ( todella kuuma kuminen yhdistelmä joka ei hengitä yhtään)

Säälin kyllä niitä joilla jokin fobia on. Kauheetahan se on pelätä

Ei nyt ihmeellisempiä ole sattunut omalle kohdalle, jonkinlainen hygienia-pakko ehkäpä suurin

Niin, no siitä on muutama vuosi, kun viimeksi olen kyseisessä talossa vieraillut. Selvinpäin olin.


Niinpä. Teininä teettää.

Kaiken maailman pikkuelävät, kuten hämähäkit ja huoratoukat jne. En tiedä mikä niissä on. Koirakammo oli lapsena, enää ei niin paha.Silti joskus, jos on irti joku koira, niin saattaa vähän alkaa täristää( johtuu siitä, että lapsena tuli huonoja kokemuksia koirien suhteen.) Sen jälkeen ku otettiin oma, niin hävinnyt suurimmaksi osaksi kylläkin. Sitten jos olen metsässä esim. isän kanssa puita hakemassa, pelkään koko ajan, että ympärillä on jossain karhuja. On taas lapsena saatu huono mielikuva rauhallisesta eläimestä amerikkalaisten elokuvien ja muiden juttujen kautta, että on jäänyt päähän. Pahinta on, että vaikka itse tämän nyt tietää, niin silti on sellainen epävarma olo aina metsässä liikkuessa. Mutta ei ole vielä hyökännyt!

Entä onko kokemuksia lähteekö pelko kohtaamalla sen? Eli lähteekö esim korkeanpaikan kammo benjihypyllä?