Meillä on pelattu pokeria vuoden verran, ja mun mittapuulla homma menee ihan kivasti. Mutta tää mun mies.. ikää on reilu 30 ja älyäkin on ihan tarpeeks, silti pokeri onnistuu muuttamaan muutoin hyväntuulisen äijän ihan luolamieheks
Parin ohivedon jälkeen alkaa räpätys ja ulina, joka jatkuu kunnes ukko saa isomman potin (kommentit sen jälkeen: loistoriidi, v** mä tiesin mitä tolla oli jne) tai tulee se kolmas tappio: otsasuonet alkaa pullottaa, jäkätys kiihtyy ja tavaraakin on hajonnu

Äijä on kerran hakannut tuolia lattiaan niin että selkänoja jäi käteen ja tuoli meni ihan tuhannen ** päreiks

. Äijä ei tilttaa kuitenkaan koskaan, eikä raivoaminenkaan juuri haittaa, mitä nyt naapurit kuulee kun ukko huutaa stanan prkln huoraa (vihulle, ei mulle)

.
Kysyn kuitenkin että onko tää joku miehinen piirre ettei pysty häviämään YHTÄÄN, vai onko ko. äijä ainoo tän lajin pokeriraivopää? Mulla itellä ei tällasta ole, en hermoo ikinä pokerin takia. Tasaantuuko tunteet aikaa myöten, vai katkeeko äijältä jonkun ds:n aikana vielä verisuoni päästä
