Viskin ystäviä?

Postaanpa nyt samalla tällasen ketjun..

Löytyykö pokerimestareita jotka nauttivat viskin juomisesta? Mikä on sinun suosikkisi? Entäs minkä maan viskit ovat parhaimpia?

Skottilaista Singleä tulee lähes säännöllisesti maisteltua. Tän hetken suosikki on Ardberg. Jotenkin nuo savuiset tuntuu istuvan hyvin, mutta huippu hetkiä on kyllä ollut Port Ellenin tisle jota olen kerran päässyt maistamaan.

Ai ai nyt löytyi aihe lähellä mun sydäntä joo..

Lemppareita ehdottomasti juurikin nuo skottilaiset single maltit.

Parasta en sano mutta oma lemppari noin edes jokseenkin siedettävän hintansa ansiosta on varmaan tuo 16-vuotias Lagavulin single malt

Hyviä on muutkin single maltit lähes poikkeuksetta.

Savun maku on kyllä ihan ehdoton juttu. Toinen on se helmeilevä makeus mikä irtoaa oikeasta single maltista joka on saanut kypsyä rauhassa.

Ai ai ai nyt alko tekemään mieli taas..

Whiskey:t maistuvat hyvin. Single malteista löytyy hyviä, blendeistä ei ainakaan niistä muutamasta mitä olen maistanut.

Ehdoton suosikki: aberolour merkki ja mallia abundah (casc strength). sormet ja kieli vain menevät solmuun tuota kirjoittaessa/sanoessa. Hki-tukholma välin viikkarilla tuota saa lasi tavarana. Kannattaa lisätä pikkuisen vettä juoman joukkoon. Jäiden laittohan juomaan on sivistymättömille varattu tapa raiskata juoma.

Mukavan pyöreä ja pehmeä maku.

hyvin menee,mutta alkanut kääntymään konjakin puoleen.

jack danielsit ja jim beamit,nämä kuraviskit on ihan kamalia. johnie walker on hyvä ystävä jonka kanssa matkaa joskus tehdään

Siis tämähän on se ainoa oikea tapa.

laproaighissa on mahtava savun ja öö...turpeen, tervan aromi.
Pakko sen olla hyvää, kun se on niin kallistakin.

Itse pidän Kanadalaisista...Seagram´s, Black Velvet, Lord Calvert se maku on vaan niin pehmeä. Myös Skotlantilaiset ovat erittäin maukkaita.
Jenkkiviskit kippaan pakkaan, niitä ei voi juoda kuin hulmaltumistarkoituksessa nenää samalla kiinni pidellen, suosikki-inhokkini on Jim Beam Colalla. Hyi hirveetä.

Kyllä olen viskin ystävä ja vielä hetken aikaa sitten en oikein muuta juonutkaan. Nykyään on viski harrastus vähän vähentynyt, sillä vatsani ei oikein pidä kirkkaina juoduista viinoista, enkä viskiäni ala missään tapauksessa lanttaamaan. Mutta silloin harvoin kun jotain pientä paarikaapista nappaan niin se joko Glenfiddich:tä tai Chivas Regalia.

oi Glenfiddich, siinäpä mainio tuote. Jos oikein muistan niin savuton, makeahko (karamellia?). Tällä whiskillä huomasin ekan kerran miten pieni vesitilkka mukavasti pyöristää makua, mutta liika taas tappaa. Eräällä kurssilla tutkielmaharjoitusta kirjoittaessani otin aina pienet tömpsyt tätä kun sain kappaleen kirjoitettua. 4kk 1L Glenfiddichiä ja desi vettä, sillä lailla niitä kursseja jaksaa käydä vaikka useamman vuodessa

10-vuotias Laphroaig on ehdoton suosikki tällä hetkellä. Jenkkiviskeistä en erityisemmin ole välittänyt, mutta tuli tuossa maistettua Wild Turkey -merkkistä lientä ja oli yllättävän hyvää, suosittelen. Prosentteja oli mukavat 50.

Yleensäkin nuo single maltit maistuu parhaiten mutta aina sitä myös joku perusviski, tyyliin Bushmills/Jameson, löytyy kaapista.

Pitää varmaan seuraavaksi tarkistaa tuo Lagavulin, sen verran paljon sitä on kehuttu.

Single malt viskit kyllä uppoavat. Mielellään ihan pienen vesitilkan kera.

Noissa on vielä se hyvä puoli, ettei niiden kanssa lipsahda läträämiseksi. Yksi tai paksi paukkua riittää hyvin. Tai ehkä mä vain olen tavallista pihimpi...

mulla just menee,Johnnien kans kun istuu alas niin voi mennä viikonloppuna pullo tai kaks

Jossain vaiheessa oli pienoinen viskivillitys. Se tyssäsi kuitenkin jo toiseen merkkiin, kun sitä tuli kiskaistua siihen malliin, että aamulla heräsin poistamaan kyseisen tuotteen sisältäni. Jamesonia ja Old Dignityä maistoin, joista Old Dignity oli enemmän omaan makuun. Sitä juuri tulikin se pullo silloin samantien kiskaistua. Jamesonin kanssa tahti oli epämiellyttävämmän maun takia hillitympää. Paikallisen Alkon valikoimat ovat naurettavat ja viimeksi (nyt olen hiljalleen selvinnyt noista ensimaisteluiden traumoista) mahdollisimman halpaa tavaraa etsiessäni päädyin Highland Birdiin. Ihan juomakelpoista se minusta oli, vaikka odotukset olivat hinnan ja maineen takia pienet. Tuskin kuuluu kenenkään kovan viskimiehen suosikkeihin. Veikkaanpa, että viskieksperttejen inhoamat jenkkibourbonit ovat minulle passeleita ja niistä sitten jatkanen tutustumista. En normaalisti oikeastaan edes pysty juomaan väkeviä raakana, mutta viskit muodostavat poikkeuksen. Mitään en ole vielä sekaan koittanut laittaa, mutta kylmänä tulee juotua.

Näyttäis olevan aika yleistä, että tykkää joko skotista tai bourbonista.
Mulle maistuu molemmat. Laphroaigh, Wild turkey ja Jack Daniels ja silleen.
Kyllähän sitä voi tykätä mustikoista ja mansikoistakin.

Itse en ole kuin muutaman kerran juonnut viskiä mutta mausta kyllä pidän. Suurempaa harrastusta siitä en ole kuitenkaan vielä tehnyt.. Mutta väkevistä viski on kyllä mielestäni parhaimmistoa, jää konjakit ym taakse.

konjakit on enemmän mun makuun. Renault Carte Noire, Hennessey, Courvoisier. Vsoppina.

Kyllähän hyvä konjakkikin hyvää on, tuppaa vaan nuo rypälepohjaiset viinat närästämään.

Bourbonnikin tippuu kun laitaa sekaan jään tai kaksi. Ja jos sekoitella tykkää niin Jamesonni cokiksella on kyllä kanssa ihan mukava juoma. Tai sitten skotista glögiä...

Aijai.. Mun on kyllä pakko myöntää, että bourbonit (varsinkin Jack) toimii mulle. Lisäksi (..ja kohta tulee turpaan ) Jaskasta saa loistavia drinkkejä. Esimerkiksi "Cable Gram" on mieletön kesädrinkki ja perinteinen viskikolakin toimii ainoastaan bourboneilla.. Nyt kun olen sitten virallisesti myöntänyt olevani moukka, voin tarkentaa, että jos on valuuttaa niin mieluiten toki juon Laphroaiggia, Chivasia tai J.Walker Goldia.. "Bad whisky is better than wine" lauloi Peer Gunt aikanaan.. Ehkä se onkin tuo rokki, mikä aikanaan sai Jackiä juomaan..

Olen kyllä tuosta Birdistä samaa mieltä, että erikoisen hyvänmakuinen halpaviski. Ja juuri passeli pullo tilanteeseen, jossa ei vain maistella vaan otetaan oikein kunnolla lämmikkeeksi. Paljon tuli tuota käytettyä kaatopullona hirvimetsällä. Illalla kun jahti oli ohi, niin nuotiolla on tullut tuhottua parikin pulloa...

Känniviski on känniviski. Makuviski on makuviski.

Näitä voi käyttää mainiosti niin että makuviskillä aloittaa illan ja känniviskeillä sitten jatkaa.

Itse en ainakaan suostu juomaan humalaa todella hyvästä viskistä ihan vaan siitä syystä että se on haaskuuta.

Tähän on taas helppo kompata. Kun tekee mieli känöset ottaa, niin alkuun vaikkapa annos Edraduuria, yksi Bowmoore ja sitten sitä voipi mukavasti siirtyä vaikkapa mun halpis suosikkeihin, eli Rob Royhin tai Hankey Bannisteriin. Ja urbaanin legendan mukaan seuraavana aamuna riittää lasi vettä ja känni on taas täällä.